Hirsirakennuksen avainroolissa ovat salvokset. Ajan myötä veistäjät ovat kehittäneet lukuisia malleja ja variaatioita, jotka edustavat eri ajanjaksoja, alueita ja hirsimiesten työtapoja. Salvos on hirsiveistäjän käyntikortti!
|
Monimuotoisuus nurkkaliitoksissa, salvoksissa, on vieläkin suurempi kuin seinäpinnoissa. Aiemmin veistäjä voitiin tunnistaa hänen omasta salvosmallistaan. Hirsirakennuksessa salvokselta vaaditaan paljon. Se pitää talon koossa ja sitoo yksittäiset hirret yhteen. Sen pitää olla tiivis ja tuulenpitävä vielä senkin jälkeen, kun puu on täysin kuivunut.
|
|
Käytettävän salvoksen valintaan vaikuttavat seinämalli, hirren kosteus, rakennuksen käyttötarkoitus ja rakennuttajan toivomukset. Valikoimaamme kuuluvat kaikki merkittävät nurkkamallit, ja autamme rakennuttajaa valitsemaan hänen ”oman” salvoksensa.
|
|
Salvoksia on pitkiä tai lyhyitä. Pitkiä nurkkaliitoksia ovat mm. koirankaula-, satula- ja sulkanurkka (kolme ylintä kuvaa). Viimeksi mainittua käytetään seinien ollessa karjalaista tyyliä. Satula- ja sulkanurkan etu on niiden muoto: salvos pysyy ajan mittaan tiiviinä, vaikka hirret eivät veistettäessä olisi olleetkaan aivan kuivia.
|
|
Lyhyet salvokset kehitettiin myöhemmin kuin pitkät, ja niitä käytetään usein silloin, kun rakennuksen julkisivut laudoitetaan. Esimerkkinä tämän ryhmän salvoksesta on lohenpyrstönurkka, jota käytämme myös kahdeksankulmaisen "Mutterihuvilan" teossa. Erityisesti sisäseinissä, jotka yleensä teemme molemminpuolin pelkatuista rungoista, lohenpyrstönurkka antaa piristävää vaihtelua sisustukseen (neljäs kuva). Kirveellä tehty piilutus viimeistelee käsityön jäljen.
|